keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Project Vee One Done!

Viimeiset työt oli enää pientä kosmetiikkaa. Molemmat muovilevyt (elektroniikkakotelolle & kaularaudalle) paikoilleen ja homma on siinä! Kielet kiinni ja testimään.

Ja brutaaliltahan se kuulostaa! SD:n Blackout 2 mikki tappaa!

Projekti vei aikaa kaiken kaikkiaan reilun kolme kuukautta. Työtunteja ei tullut laskettua, mutta kyllä niitä todella paljon kertyi; osittain myös sen vuoksi, että nyt oltiin ensimmäistä kertaa "liikenteessä".

Kustannuksiakaan ei ole tullut vielä laskettua, mutta katsellaan jos ne tulisi kirjoitettua ylös jossain vaiheessa.

Tässä vielä lopullisia speksejä:
  • Malli: muokattu Flying V
  • Body & kaula: mahonkia
  • Otelauta: ruusupuuta
  • Otelaudan upotus: alumiinia
  • Rakenne: kaula läpi rungon
  • Talla: Schaller Hannes bridge
  • Mikki: Seymour Duncan Blackout 2
  • Viritinkoneisto: Schaller locking machine heads
  • Hihnalukot: Dunlop flush mount
  • Pintakäsittely: Osmo color musta peittävä puuvaha
Siinäpä sitä. Huh huh! Ja sitten kuvia:










Kohti valmista Veetä

Viime kirjoituksen aikoihin projekti jäi siihen vaiheeseen, että edessä oli lähinnä viimeistelyjä ennen lopullista pintakäsittelyä ja muita loppuja hienosäätöjä.

Aika tässä välissä on käytetty erinäisiin testauksiin pintakäsittelystä. Vaihtoehtoja oli loppujen lopuksi muutama:

  1. Filleröinti mustalla kittimössöllä, maalaus peittäväksi mattamustaksi, pintaan mattaa akryylilakkaa
  2. Petsaus mustaksi, lakkaa, filleröinti mustalla kittimössöllä, lakkaa
  3. Mustaa peittävää vahaa
Näistä vaihtoehdoista tuli testien perusteella valittua numero 3.

Ensimmäisen vaihtoehdon hylkäsin lopulta jo senkin takia, että halusin puiden syiden jne. näkyvän.

Toinen vaihtoehto osoittautui myös jotenkin turhan sotkuiseksi enkä päässyt testeissä haluttuun lopputulokseen.

Kolmannen vaihtoehdon testit osoittautuivat täydellisiksi. Kyseessä siis Osmo colorin peittävä musta puuvaha. Tosin tuosta peittävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta koska laitoin tosi ohuita kerroksia niin onhan se selvä, että se ei peitä niin paljoa kuin luulisi.

Hioin bodyn, kaulan ja lavan kauttaaltaan 600 karkeisiksi ja laitoin lopulta 5 kerrosta tätä vahaa pintaan seuraavalla taktiikalla: reilusti vahaa superlonisienellä pintaan ja kankaalla ylimääräinen pois, jotta pinta jäi tasaiseksi. Aika helppoa oli tämä työstäminen ja lopputulos oikein maukas. Sanoisinko mustanruskeanmahonkinen. Ja pinta elää mukavasti puun mukana. Lisäksi pinta on puolikiiltävä ja erittäin miellyttävä kädelle (esim. kaula).

Vahan kuivuttua 14 vuorokautta oli aika työstää sähköt ja muut loppuhilpakkeet paikoilleen. Kolvaamista ei ollut kovin paljon, koska kitaraan tulee ainoastaan takamikki ja volume. Kolvaus onnistui kerralla oikein ja vedin myös varmuuden vuoksi maadoituspiuhan volumepotikan kuoresta kielistoppariin. Tästä on tullut luettua kirjoituksia suuntaan jos toiseenkin. Että tarvitseeko aktiivimikit maadoitusta. Noh, ei siitä haittaakaan ole, joten siellä on.

Loppu onkin ollut osien ruuvaamista kiinni, nauhojen kiillotusta sekä otelaudan öljyämistä. Työvaiheita on jäljellä kaksi: 1. Elektroniikkakotelon ja kaularaudan kansien kiinnitys paikoilleen 2. Lopullinen kokoaminen, säätäminen ja virittäminen.

Seuraavalla kerralla sitten kuvaa valmiista laitteesta...

Loppupään kokoamista ja säätämistä:


Samaa vaihetta lavan suunnasta: