Project Vee One Done!

Viimeiset työt oli enää pientä kosmetiikkaa. Molemmat muovilevyt (elektroniikkakotelolle & kaularaudalle) paikoilleen ja homma on siinä! Kielet kiinni ja testimään.

Ja brutaaliltahan se kuulostaa! SD:n Blackout 2 mikki tappaa!

Projekti vei aikaa kaiken kaikkiaan reilun kolme kuukautta. Työtunteja ei tullut laskettua, mutta kyllä niitä todella paljon kertyi; osittain myös sen vuoksi, että nyt oltiin ensimmäistä kertaa "liikenteessä".

Kustannuksiakaan ei ole tullut vielä laskettua, mutta katsellaan jos ne tulisi kirjoitettua ylös jossain vaiheessa.

Tässä vielä lopullisia speksejä:

• Malli: muokattu Flying V
• Body & kaula: mahonkia
• Otelauta: ruusupuuta
• Otelaudan upotus: alumiinia
• Rakenne: kaula läpi rungon
• Talla: Schaller Hannes bridge
• Mikki: Seymour Duncan Blackout 2
• Viritinkoneisto: Schaller locking machine heads
• Hihnalukot: Dunlop flush mount
• Pintakäsittely: Osmo color musta peittävä puuvaha

Siinäpä sitä. Huh huh! Ja sitten kuvia:

Kohti valmista Veetä

Viime kirjoituksen aikoihin projekti jäi siihen vaiheeseen, että edessä oli lähinnä viimeistelyjä ennen lopullista pintakäsittelyä ja muita loppuja hienosäätöjä.

Aika tässä välissä on käytetty erinäisiin testauksiin pintakäsittelystä. Vaihtoehtoja oli loppujen lopuksi muutama:

1. Filleröinti mustalla kittimössöllä, maalaus peittäväksi mattamustaksi, pintaan mattaa akryylilakkaa
2. Petsaus mustaksi, lakkaa, filleröinti mustalla kittimössöllä, lakkaa
3. Mustaa peittävää vahaa

Näistä vaihtoehdoista tuli testien perusteella valittua numero 3.

Ensimmäisen vaihtoehdon hylkäsin lopulta jo senkin takia, että halusin puiden syiden jne. näkyvän.

Toinen vaihtoehto osoittautui myös jotenkin turhan sotkuiseksi enkä päässyt testeissä haluttuun lopputulokseen.

Kolmannen vaihtoehdon testit osoittautuivat täydellisiksi. Kyseessä siis Osmo colorin peittävä musta puuvaha. Tosin tuosta peittävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta koska laitoin tosi ohuita kerroksia niin onhan se selvä, että se ei peitä niin paljoa kuin luulisi.

Hioin bodyn, kaulan ja lavan kauttaaltaan 600 karkeisiksi ja laitoin lopulta 5 kerrosta tätä vahaa pintaan seuraavalla taktiikalla: reilusti vahaa superlonisienellä pintaan ja kankaalla ylimääräinen pois, jotta pinta jäi tasaiseksi. Aika helppoa oli tämä työstäminen ja lopputulos oikein maukas. Sanoisinko mustanruskeanmahonkinen. Ja pinta elää mukavasti puun mukana. Lisäksi pinta on puolikiiltävä ja erittäin miellyttävä kädelle (esim. kaula).

Vahan kuivuttua 14 vuorokautta oli aika työstää sähköt ja muut loppuhilpakkeet paikoilleen. Kolvaamista ei ollut kovin paljon, koska kitaraan tulee ainoastaan takamikki ja volume. Kolvaus onnistui kerralla oikein ja vedin myös varmuuden vuoksi maadoituspiuhan volumepotikan kuoresta kielistoppariin. Tästä on tullut luettua kirjoituksia suuntaan jos toiseenkin. Että tarvitseeko aktiivimikit maadoitusta. Noh, ei siitä haittaakaan ole, joten siellä on.

Loppu onkin ollut osien ruuvaamista kiinni, nauhojen kiillotusta sekä otelaudan öljyämistä. Työvaiheita on jäljellä kaksi: 1. Elektroniikkakotelon ja kaularaudan kansien kiinnitys paikoilleen 2. Lopullinen kokoaminen, säätäminen ja virittäminen.

Seuraavalla kerralla sitten kuvaa valmiista laitteesta...

Loppupään kokoamista ja säätämistä:

Samaa vaihetta lavan suunnasta:

Nauhojen viimeistelyt, bodyn jyrsinnät, satula, otelaudan sivumerkit ja muuta säätöä

Paljon on taas tapahtunut. Lähdetään purkamaan...

Nauhojen viimeistelystä: Huh huh, olipa homma! Tulipa sitten tehtyä hieman vaikeimman kautta. Alku oli vielä ihan perustyöstöä. Tein romukopasta löytyneestä alumiinikiskon palasesta lossin nauhojen tasoitushiontaa varten. N. 30 cm pätkän pohjaan kaksipuoleisella teipillä hiomapaperia, nauhojen tussaus mustalla tussilla ja menoksi. Hyvin tasoittui nauhat ja suorastaan jopa helpostikin. Seuraavaksi nauhat pitäisi saada takaisin pyöreiksi. Todettuani, että en todellakaan maksa yli 40 euroa nauhaviilasta tässä vaiheessa alkanutta harrastusta päätin, että kyllä tämä homma onnistuu kolmioviilallakin. Ja onnistuihan se toki, mutta vaati vain työtunteja jokusen. Tulipahan opeteltua.

Nauhat ovat jälleen pyöreät, mutta päät pitäisi viimeistellä. Samalla alumiinilossilla millä tasoitin nauhat hioin myös nauhojen päihin n. 45 asteen kulman. Enpä tullut mitanneeksi, mutta kulmasta tein sellaisen, että se miellytti silmää ja otelaudalla tulevaisuudessa viihtyviä vasemman käden sormia. Kulman hiomisen jälkeen jälleen kolmioviila käyttöön ja sillä pyöristykset viisteisiin. Valmista ja nättiä jälkeä tuli. Lopullinen viimeistely (hionta/kiillotus) sitten kun ollaan pintakäsittelyvaiheessa.

Jos nauhojen hionta ja pyöristely sai sormen päät verille pikkutarkan näperryksen ansiosta niin bodyn jyrsinnät oli siihen verrattuna helppo nakki. Pienoisen suunnittelun ja piirtämisen jälkeen mikki- ja elektroniikkakolo olivat valmiita jyrsittäviksi. N. 10 mm kerrallaan syvemmälle ja kolot valmistui mukavan leppoisasti. Elektroniikkakolon muoto syntyi hetken pohdinnan jälkeen. Noh, muodosta tuli ihan asiallinen.

Jakkiratkaisua tulikin pohdittua puolestaan yllättävän paljon. Vaihtoehtoina oli strato-mallinen upotettava viisto kuppi tai vaihtoehtoisesti suora levy. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin suoraan jakkilevyyn. Strato-mallisen jakkilevyn ansiosta piuha olisi tullut nätisti viistosti ikään kuin bodyn sisästä ulos, mutta piuha olisi silti ollut vaarassa kun lavalla nostaa hurmiossa kitaran polven päälle: naks, niin taittuu plugi ikävästi. Joten suoralla jakkilevyllä ja 90 asteen plugikulmapiuhalla (jestas mikä sana?) mennään. Ja tällaisella yhdistelmällä piuhan saa pujotettua vieläpä sujuvasti hihnan ja bodyn välistä. Varmasti eniten epäselvin selostus aiheesta jakkilevy, mutta onpahan itselle muistissa, mitä tuli pohdittua valintaa tehdessä.

Elektroniikan johtoja varten tarvittavien reikien poraus kuumotti yllättävän paljon. Niin suurella varovaisuudella kun on yrittänyt varjella bodya turhilta virheiltä. Ajatus siitä, että 20 cm poraus tulee läpi väärästä paikkaa bodya ei houkuttanut. Mutta turhia huolia. Tarkkaa silmäilyä ees sun taas ja pitkä reikä löysi tiensä juuri oikeaan paikkaan mikkikolon takanurkkaan. Toinen lyhyempi reikä elektroniikkakolosta mikkikoloon ei ollutkaan niin radikaali, joten siitäkin selvittiin kunnialla.

Koska tuo lapa on myös jonkin verran uniikki niin satula piti tietty myös tehdä aihiosta itse viilaamalla. Viilasin urat kielille niin, että kielet lähtevät satulasta oikeaan suuntaan virityskoneistoja kohti. Liekö tämä virhe, mutta en ainakaan keksinyt mitä virhettä tässä olisi. Satulan materiaali on grafiittia. Vaikuttaa ihan toimivalta. Satula kiinni 2-komponenttiliimalla ja avot, sitten mallaillaan jo kieliä, tallaa sekä virityskoneistoa. Muutama sointukin tui otettua ja tarkastettua saako kitaran hienovireeseen. Saa! Vielä pientä viilausta tallan kiinnitysreikiin, jotta saa tarpeeksi säätövaraa suuntaan jos toiseenkin ja sekin tuli hyvin kohdalleen.

Otelaudan sivumerkkeihin tuli mietittyä myös "jotain erikoista"-tyyppistä ratkaisua, mutta lopulta totesin, että pieni ja yksinkertainen on kaunista. 1,5 mm valkoisesta tangosta merkit otelaudan sivuun. Näkeepä soittaessakin sitten, että kuinka paljon väärästä asemasta mennään.

Projektivihkosen "TO DO"-lista alkaa olemaan täynnä "tehty"-merkintöjä eli käytännössä kaikki isommat raakatyöt on tehty. Alkaa olemaan aika ryhtyä viimeistely- ja pintakäsittelypuuhiin.

Body takaa. Tallan kiinnikkeiden jyrsinnät puuttuvat vielä tästä kuvasta.

Mikkikolo ja tallan reiät bodyn etupuolelta.

Satula liimauksessa.

Mallailua ja tallan paikan säätämistä.

Pientä merkkiä otelaudan sivuun, että tietää missä päin liikutaan.

Sovitusta jo suht valmiissa kuosissa. Tietty ilman pintakäsittelyjä jne. Mutta suuntaa antavaa. Saattaapi tulla ihan komea vekotin!! :)

Bodyn viisteet, upotuksen viimeistely & nauhoitus

Huh! Talviloma (jep, hieman myöhäinen) vihdoin edessä ja projekti etenee loistavasti!

Jo viikko sitten pääsin tekemään bodyn viisteet. Toi kovasti ilmettä lisää ja ainahan tuo kevenee joka kerta kun puuta poistetaan. Keveyden lasken eduksi.

Kuvasta ei välttämättä näy viisteet kunnolla, mutta tässäpä kuva silti:

Helatorstain jälkeisen perjantain haasteet olivat otelaudan suunnalla. Aiemmin tehty upotus piti viimeistellä. Kaiverruksesta tuli joistakin kohdin hieman liian iso, joten reunat piti tilkitä. Käytin tähän tarkoitukseen kaksikomponenttiliiman ja otelaudan jäännöspalasta hiotun purun sekoitusta.

Maalarinteippiä kunnolla suojaksi. Ei ole syytä sotkea otelautaa suotta:

Looking good :) Mustaa tököttiä, mutta tämä lähti hiomalla pois enemmän kuin helposti. Ehkä tuota suojaustakaan ei olisi edes ollut pakko laittaa noin tarkasti...

Lähikuva hionnan jälkeen. Näyttää oikein hyvältä!

Seuraavaksi nauhojen kimppuun. Jossakin vaiheessa törmäsin tietoon, että nauhatangon pitää olla taivutettua, jotta se on helpompi lyödä paikoilleen. Stewmacilla näytti olevan tähän jokin työkalukin, mutta miksipä maksamaan huikeita summia yksinkertaisesta laitteesta? Puusta rullat kätevästi oksaporalla, viimeistely sorvilla (keskimmäiseen rullaan ura keskelle, jotta nauhatanko pysyy hyvin reitillä käyristettäessä) ja koko komeus kiinni vanerilevyyn. Tein rullille myös säätövarat, joten tangon käyristyksen voi tehdä vähän kerrallaan.. Myös siis reunarullat ovat säädettävissä sivusuunnassa. Työkalu pelasi juuri, kuten pitikin ja nauhat saivat pyöreän muodon hetkessä. Kustannukset 0 euroa. Ei hullumpaa.

Itse nauhoitus tuntui olevan osittain helpompaa kuin kuvittelin sen olevan ja joiltakin osin myös haastavaa. Puusta tehty lyöntikappale osoittautui hieman huonohkoksi, mutta hoiti lopulta homman. Löin nauhat lopullisesti paikoilleen ilman puista välikappaletta suoraan muovipäisellä vasaralla.

Yli puolen välin menossa:

Koko otelauta jo nauhoitettuna ja nauhojen päiden ylijäämät viilattuna otelaudan reunan tasalle:

Upotus vielä lähikuvassa nauhojen kanssa. Alumiinia pitänee vielä hieman "kiillottaa" esim. teräsvillalla tms. Mutta näyttää kyllä hiottuna myös hyvältä. Ikäänkuin harjatun näköinen:

Projekti tuntuu nyt etenevän oikein mallikkaasti. Jotkin etukäteen erityisen vaikeiksi kuvittelemani rakennuksen kohdat on selvitetty. Joitain on vielä myös edessä, mutta maltilla ja hyvällä suunnittelulla niistäkin varmasti selvitään.

Seuraavaksi nauhojen viimeistelyt (vaihtoehtoisesti tämä myöhemmin mikäli en saa hommattua nauhaviilaa jostain ajoissa). Ja sitten bodyn kimppuun. Mikki- ja elektroniikkakolon jyrsintää jne.

Otelaudan upotus

Pääsipä tekemään vähemmän pölyävää hommaakin välillä. Tilasin vesileikkauksia tekevästä firmasta 2 mm paksun alumiinisen logon, joka tulee otelaudan 11, 12 ja 13 nauhojen kohdalle.

Kappale saapui perille postin välityksellä ja välittömästi piti tietysti päästä tekemään upotusta. Kuvio on kovin pieni ja terävät kärjet tekivät siitä aika hankalan. Tein koko homman lähes täysin mattoveitsellä ja pienellä taltalla.

Lopputulos ei ole aivan 10/10 suoritus ainakaan omalla mittarilla, mutta hyväksyttävä ensikerraksi. Nauhojen urien vierestä meinasi väkisinkin lohjeta hieman puuta, mutta nuo virheet jäävät suurimmilta osin nauhojen alle piiloon. Pitää vielä katsoa onko niitä syytä korjata.

Mutta idea alumiiniupotuksesta tuntuu jo nyt erittäin toimivalta. Parempaa kuvaa sitten kun alumiini on hiottu otelaudan tasalle ja mahdolliset reunojen kolot täytetty otelaudan ylijäämäpuusta tehdyllä fillerillä.

Pari kuvaa:

Bodysta liiat paksuudet pois ja muotoa sahaamaan

Bodyn siipien liimaus näytti onnistuneen oikein mainiosti, joten bodya pääsi heti työstämään. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä höyläsin puut projektin alussa 42 mm paksuisiksi ja nyt tuli huomattua, että siinä ei oikein ollut mitään järkeä. Hiomalla 2-3 mm pois, ei kiitos!

Ongelmaan löytyi kuitenkin ratkaisu. Ei ehkä se kaikkein hienovaraisin, mutta toimiva joka tapauksessa. Kädellä käytettävä sähköhöylä kouraan, terä minimiin ja eikun menoksi, takapuolelta bodya tietenkin. Muutaman minuutin höyläämisen tuloksena body vaihtelevassa paksuudessa välillä 39-40 mm.

Epäkesko hiomakoneella eteenpäin tasoittamaan höylän tekemiä epätasaisuuksia. Muutaman 60-karkeisen hiomapaperiarkin jälkeen body oli kauttaaltaan 39 mm paksuinen ja varsin tasainen. Bravo!

Paloin halusta sahata bodyn jo muotoonsa, joten ajoin vannesahalla muodot n. 5 mm päähän lopullisesta muodosta. Jäi vähän työstö/kolhimisvaraa kun totuttelee isoon aihioon tästä eteenpäin.

Tämän kokemuksen perusteella suosittelen höyläämään puut jo alkuvaiheessa oikeaan paksuuteen. Säästyy turhalta vaivalta. Tämä tässä ensimmäisessä projektissa on kuitenkin hienoa kun koko ajan oppii uutta. Seuraava projekti onkin jo monilta osin aivan varmasti helpompi.

Alla pari kuvaa. Muodot alkavat jo hahmottua!

Otelautaa, kaulaa ja liimausta

Mitäpä sitä vappua sen suuremmin juhlimaan kun voi viettää aikaa verstaalla!

Projekti meinasi jäädä paikalleen kun aloin pähkäilemään otelaudan upotusta (upotuksesta juttua myöhemmin). Päätin kuitenkin lopulta tehdä vaan hommaa eteenpäin vaikka upotus olisikin ollut hieman helpompi tehdä suoraan otelautaan. Eli edessä oli radiuksen hionta otelautaan.

Mittasin otelaudan lähtöpaksuudeksi 8 mm. Se tuntui kuitenkin vähän turhan paksulta, joten päätin, että n. 2 milliä saa lähteä. Aluksi hioin ihan suoralla "lossilla" pois reilun millin tasaisesti, jonka jälkeen merkkasin reunat millin matalammaksi ja aloin tekemään radiusta... ihan manuaalisesti; silmällä ja tuurilla.

Lopulta otelauta oli keskeltä 6,5 ja reunoilta 5,5 millimetriä paksu. Se tuntui hyvältä ja hionta vaikutti muutenkin onnistuneen sen verran hyvin, että jätin tämän lopulliseksi. Askartelin vielä kuitenkin varmuuden vuoksi pahvista 10" ja 16" säteellä olevat kaaret, joilla tarkastelin radiuksen oikeellisuutta nauhoilta 1 ja 12. Oikein hyvältä vaikutti. Otelauta saa jäädä odottamaan upotusta, viimeistelyhiontaa, nauhoitusta sekä muita viimeistelyjä.

Seuraavaksi otelaudan takapuolelle; kaulan muotoiluun. Jonkin verran netin palstoilta tutkineena totesin, että paras tapa on aloittaa tekemällä muodot kaulan ylä- ja alapäähän. Sen jälkeen niiden väli on helppo työstää tasaiseksi höylän ja hionnan avulla.

Kaulan muoto tuntuikin syntyvän suhteellisen helposti. Symmetria tuskin on vielä koneen jälkeä, mutta tärkeintä lienee se, että miltä kaula tuntuu omaan käpälään. Kaulan paksuus on ykkösnauhalta n. 21 mm ja 12. nauhan kohdalta n. 24 mm. Profiili on vielä ehkä aavistuksen D-kirjaimen mallinen, joten voi olla, että ihan viimeistelyvaiheessa hion vielä kaulaan hitusen lisää pyöreyttä.

Kaulan ja lavan liitoskohdan mallin katsoin suurinpiirtein omasta Schecteristä. Loppu silmällä ja käsituntumalla. Ihan hyvältä näyttää tämänkin muoto.

Loput otelaudan työt olisi varmasti astetta helpommat tehdä tässä vaiheessa kun bodyn siipiä ei ole liimattu paikalleen, mutta koska saan upotuksenkin vasta n. viikon päästä niin eteenpäin on päästävä jo muilta osin. Body siis liimaukseen.

Siipien liimauksessa ei ollut mitään erikoisuuksia. Pinnat tasaisiksi ja tarpeeksi suunnittelua, stoppareita ja puristimia ympäri aihiota ja puristus sujuu liiman levityksen jälkeen kuin tanssi.

Seuraavaksi bodyyn muotoa. Kohta mallataan jo sitten hihnapaikkoja, poseerataan peilin edessä jne.

Kuvasatoa seuraavaksi:

Radiuksen tarkastelua ulkoilmassa.

Miksi ihmeessä tämä kuva on väärinpäin. Enpä jaksa ladata kuvaa uusiksi. Idea selviää kuitenkin. Kaulan ja lavan liitoskohta hahmottumassa.

Kaulassa muotoa jo pidemmällekin asti. Tässä vaiheessa oli vielä kuitenkin aavistuksen liian paksu, joten ei muuta kuin raastamaan lisää puuta pois.

Kaula toisesta suunnasta. Lisäksi myös alkua kaulan ja bodyn liitoskohdan muodolle.

Vihdoin kylkipalat kiinni kun oli varmistettu mittaamalla langan sekä oikeankorkuisten palikoiden (satula ja talla) avulla, että kaulakulmaa ei tarvitse tehdä.

Liimaus toisesta kulmasta. Stoppareita ja puristimia kannattaa käyttää mieluummin liikaa kuin liian vähän. Säilyy mielenrauha kun liimaus ei pääse luistelemaan mihinkään suuntaan!